Vermonniitty
Vermonniitystä fillarilla steissille alle 30 minuutissa
vermonniitty on 22/08/2017

Heinäkuinen lauantai eikä työmatkaliikennettä ole häiritsemässä. Sää on tälle kesälle poikkeuksellisen aurinkoinen ja kesä vihreimmillään. Tarkoituksenani on polkea Helsingin rautatieasemalle, mutta mikähän olisi paras reitti? Ei muuta kuin kännykästä kartta esiin ja katselemaan. Voisin pyöräillä halki Laajalahden ja Munkkiniemen rantojen, sieltä edelleen Meilahden läpi Töölön kautta määränpäähäni. Voisin myös valita helpon reitin ja polkea junaradan varressa olevaa kevyenliikenteenväylää pitkin, mikä toisaalta toisi joitakin kilometrejä lisää matkaa.

 

Päädyn lähtemään liikenteeseen ilman kunnon suunnitelmaa – katson risteys risteykseltä mikä on paras reittivaihtoehto, enkä lyö suunnitelmaa vielä täysin lukkoon. Vermonniityssä on leppoisan hiljaista johtuen ehkä viikonpäivästä ja varhaisesta aamusta. Mukavaa, kun ei tarvitse polkea vilkkaan liikenteen seassa. Renkaat rullaavat alla jo hyvää vauhtia, mutta vielä tuntuu reisissä pientä kylmyyttä. Meno on sulavaa, sillä pyörätiet ovat hyvässä kunnossa. Vermon raviradan vierestä lähtee useita pienempiä ja isompia polkuja Talin suuntaan. Ohittelen teitä ja polkuja yksi toisensa jälkeen ja hämmästelen lenkkipolkujen ja pyöräteiden määrää.

 

Kiertäessäni Talin puistoalueita päädyn polkemaan kohti Pitäjänmäkeä. Loivat pitkät ylämäet pistävät puuskuttamaan, mutta samalla tunnen lisääntyvän lämmön reisissäni. Päädyn lopulta Pitäjänmäen asemalle, vaikka olisin voinut valita reitin myös Talin kautta. Aikaa on mennyt vasta alle 10 minuuttia, joten Pitäjänmäen alue on todella lähellä – työmatka tänne olisi juuri sopivan mittainen. Jatkan tässä vaiheessa junaradan varressa olevaa kevyenliikenteen väylää pitkin keskustaa kohti.

 

Pääradanvartta pitkin on huoletonta pyöräillä monessakin mielessä: väylä on erittäin hyvin hoidettu ja pyöräily on turvallista, koska risteyksiä on vähän. Lisäksi siellä ei tarvitse polkea talvellakaan yksin, joten pientä vetoapua on varmasti saatavilla esimerkiksi vastatuulen yllättäessä. Suorilla ja sileillä teillä tunnen nopeuden kasvavan ja maisemien vaihtuvan tiuhemmin. Ohittelen kävelijöitä ja muita pyöräilijöitä. Autoteitä ei lähimailla juurikaan ole, joten ympärillä on yllättävän hiljaista siihen nähden, että kohta olen jo kantakaupungin kulmilla.

 

Reittivalinta näyttää tässä vaiheessa osoittautuneen oikeaksi. Valimon aseman ohitin niin nopeasti, etten edes huomannut sitä. Huopalahden aseman sentään huomasin, mutta se jäi jo taakseni jonkin aikaa sitten. Pohjois-Pasilassa vastaan tulee vastaan massiiviset rakennustyömaat, ja niiden ohitteleminen vaatii hieman mutkittelua. Tulevaisuudessa tästäkin pääsee polkemaan paljon sujuvammin ohi, kun uudet kevyenliikenteenväylät valmistuvat. Pasila jää hiljalleen taakse, ja jatkan Eläintarhaan Nesteeltä Veturitietä pitkin. Täälläkin näyttäisi olevan jonkinlainen rakennustyömaa edessä – onneksi polkupyörällä pääsee niistä helpommin ohi kuin autolla.

 

Pian huomaankin edessäni siintävän Töölönlahden. Sen voisi kiertää hyvin näppärästi kummaltakin puolelta, mutta arvelen läntisen reitin olevan nopeampi. Finlandia-talon ja Sanomatalon kohdilla pitää hieman hiljentää vauhtia, koska kävelijöitä alkaa olla tiheässä, mutta tämän jälkeen määränpääni onkin jo edessäni.

 

Menikö reissu alle 30 minuuttiin? Totta puhuen ei se ihan mennyt, alle 35 minuuttiin selvästi kylläkin. Tein alussa pienen koukun Pitäjänmäen kautta ja myös Pasilan työmaat aiheuttivat hieman ihmettelyä ja kiertelyä. Ensi kerralla lupaan matkan menevän alle 30 minuutin!