Vermonniityn ympäristössä voi aistia historian havinaa. Vermonniittyä ympäröivät puistot ja rannat ovatkin loistavia retkikohteita. Reppuun voi pakata eväät tai ottaa kohteeksi vaikka Villa Elfvikin kahvilan.

Vermonniityn historiaan linkittyy Albergan kartano monine vaiheineen. 1600-luvulla perustetun kartanon ensimmäinen päärakennus sijaitsi nyttemmin Tersmedenin puistoksi nimetyllä alueella. Ruotsin laivastossa palvellut, Viaporiin komennettu vara-amiraali Tersmeden isännöi Albergan kartanoa 1700-luvun puolivälissä. Kartanon mailla toimi myös tiilitehdas, ja Ruukinrannasta kuljetettiin puutavaraa ja tiiliä Viaporin rakennustarpeiksi. Ruotsin kuningashuoneen lähipiiriin kuuluneen Tersmedenin ajalla kartanossa pidettiin aikakautensa merkittävimpiä seurapiiritapahtumia, ja puutarhasta rakennettiin barokkityylinen puisto, jonka geometrisista kiviterasseista on osa vieläkin näkyvissä. Puiston alkuperäislajistosta on vielä jäljellä harvinaisia metsälehmuksia.

Vaikka Vermonniitystä nyt pääseekin varttitunnissa Helsingin keskustaan, oli alue 1800-luvulla riittävän kaukana maaseutumaisine miljöineen ollakseen sopiva pääkaupunkilaisten kesänviettopaikaksi. Albergan kartanokin vaihtoi omistajaa vuonna 1855, jolloin helsinkiläinen liikemies ja Töölön Sokeritehtaan omistaja Feodor Kiseleff osti kartanon perheelleen kesäpaikaksi. Kiseleff myös rakennutti kartanon uuden päärakennuksen. Hänet tunnettiin säästäväisenä miehenä, ja rakennuksessa hyödynnettiin raakasokerin pakkausmateriaalina käytettyä puutavaraa. Kun kartano sai vielä vaalean rappauksen, alkoivat paikalliset kutsua rakennusta Sokerilinnaksi.

Jo ennen Sokerilinnan valmistumista Kiseleff rakensi luonnonkauniiseen Pellavaniemeen kesähuvilan ja kalastusmajan, joka sai nimekseen Villa Linudd. Vuonna 1913 samaan pihapiiriin nousi Akseli Gallen-Kallelan Ateljeelinna. Ateljeelinna toimii nykyisin museona ja Villa Linudd museokahvilana.

1900-luvun alussa alueella vaikutti Gallen-Kallelan lisäksi useita muitakin kulttuurihistoriallisesti merkittäviä henkilöitä. Ateljeelinnan naapurissa asusteli kuvanveistäjä Ville Vallgren. Vallgren tunnettiin iloisena veikkona, joka kesäisin otti porsaan lemmikikseen läheiseltä Bergansin tilalta. Vallgren ja Gallen-Kallela olivat myös kieltolain aikaan Vermossa toimineen koskikahvilan, Strand Cafen, vakioasiakkaita. Lähistöllä sijainneessa Linnunlaulun täysihoitolassa hermojaan lepuuttelivat runoilijat Kaarlo Sarkia ja Uuno Kailas, joita molempia myös Vermonniityn katunimistössä kunnioitetaan.

Varhain keväällä kannattaa retket suunnata Iso-Huopalahden rantaan lintujen kevätmuuttoa seuraamaan. Alkukesän hämärtyvinä iltoina yöllä laulavien lintujen pitäessä konserttiaan voit nähdä myös lepakoita hyönteisiä pyydystämässä. Sulje silmäsi hetkeksi ja anna mielikuvituksesi viedä sinut aikamatkalle. Näetkö pääkaupunkilaisia saapumassa höyrylaivalla kesänviettoon tai ehkä pirtun salakuljettajia rantautumassa Tarvon saarelle? Onko kalliolla istuva mies Kaarlo Sarkia runoja rustaamassa ja kulkeeko rannalla Ville Vallgren Sikapellensä kanssa?

23/01/2017

Miksi Vermonniitty on Vermonniitty ja miksi Uuno Kailasta muistetaan omalla kadulla? Entä miksi Vermonniittyyn tulee Hirnahduksensilta?

Paikannimiin harvoin arjessa kiinnittää huomiota, mutta ne ovat muutakin kuin nimiä kartassa tai apuvälineitä postinkantajalle ja taksikuskeille. Nimistö on osa ihmisten mielenmaisemaa ja identiteettiä ja kertoo usein alueen historiasta.

Jokaisen kaupungin tai taajaman asemakaavaan on merkitty kaupunginosien, katujen, kujien, puistojen ja usein kortteleiden tai yksittäisten talojenkin nimet. Alueennimi Vermo perustuu vanhaan paikannimeen Vermoängen, joka tarkoitti nykyisen Vermon raviradan kohdalla ollutta niittyä. Raviradan länsipuolisen kadun nimi Vermontie – Vermovägen on ollut käytössä vuodesta 2003. Vermontie on myös asemakaava-alueen nimenä, mutta muuten uudesta asuinalueesta sopii käyttää alueennimeä Vermonniitty – Vermoängen. Kaava-alueelle tulee muitakin Vermo-aiheisia nimiä: Vermonpuisto, Vermonreitti ja Vermonympyrä, ja Vermonniityn kautta Isoon Huopalahteen virtaavalla isolla ojalla on tällä osuudella nimi Vermonoja – Vermobäcken.

Vermon raviradalle johtava katu, aiempi Majurinkujan itäpää, saa katuverkon muuttuessa oman nimen Valjakkotie – Ekipagevägen, joka viittaa erityisesti ravivaljakkoon. Raviradan loppukaarteen tuntumaan tulee kuja nimeltä Raviradankuja. Hevosaiheinen on myös kevyen liikenteen sillan nimi Hirnahduksensilta.

Kaavaan sisältyy tienoon historiaan liittyvien tunnettujen henkilöiden muistonimiä, kuten kadunnimi Anna Sahlsténin katu – Anna Sahlsténs gata ja polunnimi Sahlsténinpolku. Taidemaalari ja piirustuksenopettaja Anna Sahlstén (1859–1931) asui aikoinaan huvilassaan lähistöllä, nykyisessä Yhdyskunnanmäessä.

Kössi Koskisen aukio – Kössi Koskinens plats on Majurinkadun varteen tuleva aukio lähellä Bergansin talon sijaintipaikkaa, vanhoilla Bergansin tilan viljelysmailla. Kössi Koskinen (1874–1942) omisti tilan vuodesta 1905 ja asui Bergansissa 1920-luvulta lähtien maata viljellen ja vaikuttaen aktiivisesti Leppävaaran yhteiskunta- ja kulttuurielämässä.

Vermonniityn tuntumassa Tarvaspään lähellä toimineessa Linnunlaulun täysihoitolassa oli usein asukkaina 1920- ja 30-lukujen kulttuurihenkilöitä, kuten runoilijat Uuno Kailas (1901–1933) ja Kaarlo Sarkia (1902–1945). Ehdotus heidän muistamisestaan kaavanimissä on saatu paikalliselta asukkaalta. Heidän mukaansa nimetään Vermontien sivukadut Uuno Kailaan katu – Uuno Kailas gata ja Kaarlo Sarkian katu – Kaarlo Sarkias gata. Runouteen liittyvät myös kadunnimi Runoratsunkatu – Pegasgatan, puistonnimi Runoratsunpuisto ja polunnimi Runoratsunpolku.

Runoratsunkatu ja Kaarlo Sarkian katu sijoittuvat aiemman Majurinkujan länsi- ja keskiosuuksille. Majurinkujan nimi jää pois, kun uuden kaavan katuverkossa sen osuuksista muodostuu uusia, erillisiä katuja. Majurinkadun pohjoispäässä oleva Majurinpuisto – Majorsparken pienenee uudessa asemakaavassa kooltaan, mutta puiston nimi säilyy. Majuri-nimet ja muut Perkkaan sotilashenkilöaiheiset nimet viittaavat Albergan ja Mäkkylän virkatalojen historiaan.

Vermonniityn eteläosan laajaa niittyä on aikoinaan kutsuttu nimellä Sjöängen (myös: Stora Sjöängen). Siitä saadaan puistonnimi Meriniitty – Sjöängen ja polunnimi Meriniitynpolku. Toinen satoja vuosia vanha niitynnimi Perilä (myös muodoissa Perilääng ja Perälä) on tarkoittanut Vermontien kaava-alueen pohjoisosasta raviradan länsiosaan ulottunutta aluetta. Nyt Perilä tulee alueelle puistonnimeksi, ja kahdelle lyhyelle kadulle annetaan nimet Perilänniitty – Periläängen ja Perilänkuja – Perilägränden. Vermonojan ylittävä kävelytie on Perilänsilta, ja ojan varressa kulkee Perilänpolku.

Perilänkujan paikalla toimi vuodesta 1931 Leppävaaran rannikkoradioasema, jolla oli tärkeä tehtävä kauppalaivojen viestinnässä. Alan termejä on otettu aiheiksi polunnimiin Meriradionpolku – Sjöradiostigen ja Rannikkoaseman­polku – Kuststationsstigen.

 

Lähteet:

Espoon kaupunkisuunnittelukeskus

http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk125/kaavanimisto.shtml

 

14/01/2017