Vermonniitty
Aikamatkalle omalta pihalta – historia havisee Vermonniityssä
vermonniitty on 23/01/2017

Vermonniityn ympäristössä voi aistia historian havinaa. Vermonniittyä ympäröivät puistot ja rannat ovatkin loistavia retkikohteita. Reppuun voi pakata eväät tai ottaa kohteeksi vaikka Villa Elfvikin kahvilan.

Vermonniityn historiaan linkittyy Albergan kartano monine vaiheineen. 1600-luvulla perustetun kartanon ensimmäinen päärakennus sijaitsi nyttemmin Tersmedenin puistoksi nimetyllä alueella. Ruotsin laivastossa palvellut, Viaporiin komennettu vara-amiraali Tersmeden isännöi Albergan kartanoa 1700-luvun puolivälissä. Kartanon mailla toimi myös tiilitehdas, ja Ruukinrannasta kuljetettiin puutavaraa ja tiiliä Viaporin rakennustarpeiksi. Ruotsin kuningashuoneen lähipiiriin kuuluneen Tersmedenin ajalla kartanossa pidettiin aikakautensa merkittävimpiä seurapiiritapahtumia, ja puutarhasta rakennettiin barokkityylinen puisto, jonka geometrisista kiviterasseista on osa vieläkin näkyvissä. Puiston alkuperäislajistosta on vielä jäljellä harvinaisia metsälehmuksia.

Vaikka Vermonniitystä nyt pääseekin varttitunnissa Helsingin keskustaan, oli alue 1800-luvulla riittävän kaukana maaseutumaisine miljöineen ollakseen sopiva pääkaupunkilaisten kesänviettopaikaksi. Albergan kartanokin vaihtoi omistajaa vuonna 1855, jolloin helsinkiläinen liikemies ja Töölön Sokeritehtaan omistaja Feodor Kiseleff osti kartanon perheelleen kesäpaikaksi. Kiseleff myös rakennutti kartanon uuden päärakennuksen. Hänet tunnettiin säästäväisenä miehenä, ja rakennuksessa hyödynnettiin raakasokerin pakkausmateriaalina käytettyä puutavaraa. Kun kartano sai vielä vaalean rappauksen, alkoivat paikalliset kutsua rakennusta Sokerilinnaksi.

Jo ennen Sokerilinnan valmistumista Kiseleff rakensi luonnonkauniiseen Pellavaniemeen kesähuvilan ja kalastusmajan, joka sai nimekseen Villa Linudd. Vuonna 1913 samaan pihapiiriin nousi Akseli Gallen-Kallelan Ateljeelinna. Ateljeelinna toimii nykyisin museona ja Villa Linudd museokahvilana.

1900-luvun alussa alueella vaikutti Gallen-Kallelan lisäksi useita muitakin kulttuurihistoriallisesti merkittäviä henkilöitä. Ateljeelinnan naapurissa asusteli kuvanveistäjä Ville Vallgren. Vallgren tunnettiin iloisena veikkona, joka kesäisin otti porsaan lemmikikseen läheiseltä Bergansin tilalta. Vallgren ja Gallen-Kallela olivat myös kieltolain aikaan Vermossa toimineen koskikahvilan, Strand Cafen, vakioasiakkaita. Lähistöllä sijainneessa Linnunlaulun täysihoitolassa hermojaan lepuuttelivat runoilijat Kaarlo Sarkia ja Uuno Kailas, joita molempia myös Vermonniityn katunimistössä kunnioitetaan.

Varhain keväällä kannattaa retket suunnata Iso-Huopalahden rantaan lintujen kevätmuuttoa seuraamaan. Alkukesän hämärtyvinä iltoina yöllä laulavien lintujen pitäessä konserttiaan voit nähdä myös lepakoita hyönteisiä pyydystämässä. Sulje silmäsi hetkeksi ja anna mielikuvituksesi viedä sinut aikamatkalle. Näetkö pääkaupunkilaisia saapumassa höyrylaivalla kesänviettoon tai ehkä pirtun salakuljettajia rantautumassa Tarvon saarelle? Onko kalliolla istuva mies Kaarlo Sarkia runoja rustaamassa ja kulkeeko rannalla Ville Vallgren Sikapellensä kanssa?